Osaan minä jonkin verran leipoakin. Ja vanhimman tytön synttäreille on tullut väsättyä aina kaikenlaista kivaa. Nuorimmaisella ei vielä olekaan synttäreitä ollut. Kuukauden kuluttua sitten vietetään ensimmäisiä.

Esikoisen täyttäessä kaksi, oli juhlilla teemana leppäkerttu. Leppäkerttusynttärit oli kivat ja niistä puhutaan meillä vieläkin ja leppisasu kaivetaan melkein joka viikko kaapista päälle. Hieman on jo lahkeet ja hihansuut jääneet lyhkäsiks, mutta ei sitä pienistä välitetä.

Tässä kuva puvusta. Paidassa on myös huppu, jossa on tuntosarvet, mutta lahjojen avaamisen tohinassa on huppu pudonnut päästä pois. Siipien sisällä on ohutta vaahtomuovia pitämässä siivet kuosissaan.



Synttäreillä tarjottiin leppäkerttuleivoksia ja tietysti leppäkerttukakkua.




Seuraavien synttäreiden lähestyessä (muutama kuukausi sitten) halusi päivänsankari, että  tajolla olisi Nasukakkua. Kakusta tuli tällainen puolimetriä pitkä Nasu:


Synttäripäivän aamuna tytär rupesi kyselemään Nasupukunsa perään (oletti ilmeisesti, että kun edellisvuonnakin oli puku, niin tottahan tänäkin vuonna). Onneksi kaapista löytyi vaaleanpunaista kangasta, sukkahousut ja paita. Niistä sitten surauttelin saumurilla vartissa pienen Nasuasun.



Vaikkei puvusta kauhan huoliteltua tullutkaan, niin tytär oli tyytyväinen äidin väkerrykseen. Se oli pääasia.